keskiviikko 6. tammikuuta 2016

kaiken karvaisia kuulumisia

Taas on kulunut ihan kamalan pitkä aika postaamatta tänne kanien kuulumisia, vaikka kerrottavaa olisi varmasti löytynyt. Olen ollut itse vain niin kamalan väsynyt koko syksyn ja alkutalven ajan, ettei mihinkään ylimääräiseen ole oikein riittänyt voimia. Kanien kanssa jaksaisin kyllä puuhata koko ajan, ja innostus pitkäkorvia kohtaan on tuottanut tulostakin niin, että muutamia asioita olen kanirintamalla saanut aikaiseksi. Tässä postauksessa ajattelinkin nyt kertoa mitä kaneille, ja vähän myös mitä itselleni, nykyään kuuluu!
IMG_1408
Poikaystävän luona asuu siis kaneista Luppa, Minni ja Töppönen. Kaikki kolme olivat asuneet pitkään erillään, koska Minni ja Luppa olivat tosiaan lakanneet tulemasta toimeen, ja Minni ei hyväksynyt Töppöstä uudeksi kaverikseen. Viime viikolla päätin kuitenkin heittää Lupan ja Töppösen yhteen tutustumaan toisiinsa (olin toivonut Minnin tulevan Töppösen kanssa paremmin toimeen ja yrittänyt yhdistää niitä, eikä siksi Luppaa oltu Töpsyn kaveriksi edes kokeiltu) ja lopputulos ei olisi voinut olla parempi. Luppa hyväksyi pienen nopeasti kaverikseen ja nyt kanit asustavat kaksistaan kylppärissä, kunnes pääsevät pian muuttamaan takaisin vanhaan huoneeseen. Huone vain sattuu olemaan Lupan reviiriä, joten Luppa ei viime kokeilulla antanut Töppösen liikkua huoneessa lähes ollenkaan vaan kävi heti komentamassa pienen kaverin pois alueeltaan. Kunhan siis Luppa unohtaa huoneen olevan reviiriään niin pääsee kaksikko sinne asumaan. Luppa on aina ollut kova puolustamaan omaa aluettaan, ja tuntuu käyvän välillä hirveän ilkeästi toisen kanin kimppuun, jos tämä hänen alueellaan. Muutenkaan Luppa ei ole luonteeltaan mikään maailman leppoisin kaveri, joten pelkäsin paljon pienemmän Töppösen satuttavan itsensä, jos Luppa yhtään kovempaa olisi alkanut pomottamaan. Mitään tälläistä ei kuitenkaan käynyt, vaan Luppa on vaikuttanut ihan tyytyväiseltä vähän hölmöön kanikaveriinsa. 
Koska kaksikko on asunut kylpyhuoneessa (on muuten ihanaa nähdä pitkästä aikaa kahden kanin köllöttävän pitkällään vierekkäin), on Minnillä ollut yksin koko huone käytössään. Minnihän on tällä hetkellä murrosikäinen, tempperamenttinen, pieni, mutta pippurinen hermeliini, joka on myös tullut todella tietoiseksi omasta reviiristään. Itseasiassa niin tietoiseksi, että huoneen jakaessaan, tuntui kanin hetkeksikään rauhoittuminen mahdottomalta, kun koko ajan piti olla häntä pystyssä ja nenä kiinni kehikon toisella puolella olevassa kaverissa. Nyt yksinään ollessaan kani on paljon rauhallisemman ja tyytyväisemmän oloinen (ja sisäsiisti mikä on tietenkin plussaa näin omistajan näkökulmasta!!). Kaikesta olenkin päätellyt, että tuo kani viihtyy varmasti paremmin yksin ainakin tuossa tämän hetkisessä iässä, ja myöhemmin se kannattaisi luultavasti leikata, jos muiden kanien kanssa haluaisi yhdessä asumaan saada. Tai sitten kanien tilan täytyisi olla todella iso, mikä ei vielä hetkeen ole mahdollista. Ennen kuin Luppa ja Töpsy muuttaa takaisin vanhaan huoneeseen, tuon Minnin luultavasti omaan kotiini, missä Vilikin on. Tietenkin kokonaan eri huoneisiin, kun poikasia nämä ei kokoeronsa vuoksi voi valitettavasti saada eikä niitä näille haluta !
IMG_1427
Sitten on tietenkin vielä tosiaan se Vili, joka innostui paljon, kun koko perhe oli joululomalla kotona niin, että kanikin sai yömyöhään asti juoksennella vapaana. Ne iloloikat ja spurtit ei heti mielestä unohdu! Vähän se alkoi sitten tietenkin osoittamaan mieltään, kun joutuikin häkkiin aikaisemmin illalla, ja muutaman kerran siitä oltiinkin jo tekemässä paistia (itse olin tietysti kanin puolella - muu perhe ei niinkään sen melutessa häkissään niin ettei kukaan saanut nukuttua..). Kerran käytiin myös nopeasti ulkona, kun lunta oli hiukan satanut ja lämpötila oli kuitenkin edelleen plussan puolella. 
Tänään koitin opettaa viliä hyppimään esteitä ja elättelin toiveita, että kyllä siitä vielä estekani saadaan. Voi kuitenkin olla, että olen huono opettamaan tai sitten Viliä ei yksinkertaisesti kiinnosta (voi myös olla, että se on sen verran tyhmä ettei tajua..), mutta vielä en ole luovuttanut! Pet-näyttelyissäkin olisi kiva lähteä tuon kanssa käymään. Koko ajan myös pähkäilen, pitäisikö Vili viedä leikattavaksi, jolloin siitä saisi kaverin Minnille (ja ehkä jollekin uudellekin kanille, eihän kaneja voi olla liikaa, eihän?), mutta toisaalta olen aika varma, että haluan Vilille poikasia ennemmin tai myöhemmin. On selvää, että jokin päivä haluan alkaa kaneja kasvattamaan, mutta mitä sitten; risteytyksiä, rexejä, leijonaharjaksia, kääpiöluppia vai mitä..? Ihania kanirotuja on aivan liikaa, risteytyksistä puhumattakaan !
IMG_1371
Kasvatussuunitelmista päästäänkin sitten muihin tulevaisuuden suunnitelmiin ja itseeni. Syksyllä kirjoitin siis biologian ja kemian tuloksilla L ja M eli niin, että tyytyväinen voi olla. Suunnitelmissa on aina ollut hakea eläinlääkäriksi opiskelemaan, minne on nyt myös mahdollisuus päästä, jos tulevatkin kirjoitukset sujuvat yhtä hyvin. Eläinlääkärinä oleminen ei kuitenkaan ole täysin se mitä haluan elämässäni tehdä, vaan todellinen, ehkä epärealistinen, mutta tavoittelemani unelma on jonain päivänä hankkia oma kotieläinpiha. Siihen mulla ei kuitenkaan välttämättä koskaan tule olemaan taloudellista mahdollisuutta, ja siksi olenkin koittanut miettiä, mihin suuntaan jatko-opintoni, jotta saisin hyväpalkkaisen työn ja mahdollisuuden toteuttaa tuon unelman. Diplomi-insinööriksi opiskeleminen on esimerkiksi tulojen takia houkutellut, mutta se ei tunnu sen vertaa omalta jutulta, että opiskelemaan ehkä kuitenkaan jaksaisin lähteä. Eläinkääketiede tosiaan kiinnostaisi, tieteenä nimenomaan, mutta käytännön työ ei sekään ehkä olisi ihan mun juttu. Tietämättömyys siitä minne lähden lukion jälkeen opiskelemaan, on kadottanut kaiken motivaation opiskeluun, sillä se ei tunnu johtavan mihinkään. Pidensin lukiota jo puolella vuodella, eli valmistun ensi talvena, ja saan näin ollen lisää aikaa miettiä mitä haluan. Ongelma kyllä tosin on siinä, että tiedän mitä haluan, en vain voi saada sitä heti. Eläinlääkärin opeista olisi kyllä kotieläinpihan omistajana sen verran hyötyä, että se taitaa kuitenkin olla se miksi koitan loppujen lopuksi valmistua. 
Lähempänä tulevaisuudessa on kuitenkin tapahtumassa jotain kivaa, sillä tarkoituksena olisi kesän aikana muuttaa poikaystävän kanssa yhteen. Se tarkoittaisi myös siis kaneille enemmän tilaa, ja kaikki kanit olisivat viimein saman katon alla! Tästä oon ihan kamalan innoissani enkä malttaisi millään odottaa puolta vuotta, mutta eiköhän se kesä pian sieltä taas tule :-)

Joitain juttuja jätin tästä vielä pois, sillä ajattelin, että kirjoittelun sijaan voisin tehdä videoita, joissa höpöttelisin ja kanit näkyisivät kuvien jähmettyneiden otuksien sijaan ihan liikkuvina :-D Mitä mieltä tästä ideasta ?

torstai 8. lokakuuta 2015

Töppönen

Pakko tunnustaa, että kanimäärä saattoi tässä vuoden aikana hieman riistäytyä käsistä, kun yhdestä tulikin yhtäkkiä yhteensä viisi pitkäkorvaa. Tämä uusin jänö ei ole ehtinyt täällä blogin puolella vielä ollenkaan näkyä, joten omistetaan koko postaus nyt tälle pienelle pupunalulle; Töppöselle.
IMG_1515 IMG_1522Töppönen löytyi samaiselta kotieläinpihalta, josta myös Pöpö ja Vili on meille muuttanut. Menin tavalliseen tapaan kanien aitaukseen niiden kanssa oleskelemaan, ja sieltä Töppönen juoksi ensimmäisenä vastaan pienillä töppösillään eikä ujostellut ollenkaan ihmistä, toisin kuin monet muut paikan kanit. En ollut aiemmin tähän kaniin kotieläinpihalla törmännyt, vaan pieni oli sisaruksineen sinne juuri jostakin saapunut. Töppönen sai samantien nimensä juuri jalkojensa mukaan, jotka näyttävät aivan kanin omilta töppösiltä. Pupu oli muita sisaruksiaan (joita taisi olla kaksi) paljon uteliaampi, vilkkaampi ja rohkeampi. Paikan isot kanit eivät selvästikään olleet vielä hyväksyneet Töppöstä laumaansa, sillä jokainen joko murahteli sille tai lähti jahtaamaan kania. 
Sen verran ihastuin söpöön-ja-vähän-säälittävään-Töppöseen, että päätin sen sieltä itselleni mukaan ottaa. Toisena päivänä sitten saavuin paikalle kantokopan kanssa, onnistuin tunnistamaan Töppösen kahdesta sisaruksestaan, vaikka kaikki näyttivät aivan samalta, ja lopulta yhdessä lähdettiin bussilla kotia kohti.
IMG_1551 IMG_1580Töppönen on luonteeltaan erittäin vilkas ja utelias pupu, joka ei tunnu pelkäävän juuri mitään. Pihallakin kun käytiin sen kanssa ensimmäistä kertaa tuossa viikko sitten, juoksi kani vain ympäriinsä sen enempää ihmettelemättä ja mitään pelkäämättä. Töppönen on myös todella helposti käsiteltävä, sillä ei rimpuile yhtään ja antaa kääntää esimerkiksi selälleen nätisti.  Pupu on myös kova nuolemaan sormia, mutta varpaita ja kantapäitäkin on mielellään pessyt. Kiipeää myös syliin, jos istut lattialla ja juoksee samantien vastaan, kun saavut huoneeseen.
IMG_1600
IMG_1659Töppönen oli tarkoitus saada Lupan ja Minnin kaveriksi, mutta eihän mikään ikinä onnistu niin helposti, kun toivoo. Töppönen varmasti hyväksyisi kaverikseen kenet tahansa, mutta Luppa ja Minni ovat kumpikin sen verran tempperamenttisia tapauksia, että niiden kaveriksi kenen tahansa laittaminen ei olekaan yhtä yksinkertaista. Kun tuotiin Töppönen riiviökaksikon viereen häkkiin, alkoivat Minni ja Luppa tapella keskenään niin, että kaikki kolme joutuvat nykyään asumaan erillään. En odottanut, että tappelu olisi syntynyt noiden kahden välille, kun ne ovat kuitenkin aiemmin tulleet erittäin hyvin toimeen. Nyt sitten puput asuvat niin, että Luppa on huoneessa vapaana, ja Töppösellä ja Minnillä on omat kompostikehikoista rakennetut aitaukset vierekkäin. 
Minniä ja Töppöstä ollaan yritetty yhdistää, mutta Minni ei näytä Töppöstä hyväksyvän helpolla. Kani murisee ja hyökkii uuden kaverinsa kimppuun sellaisilla ninjapotkuilla, että ihmettelen millaisen kasvatuksen kani on kasvattajallaan saanut :-D Töppönen selvästi haluaisi olla Minnin kaveri, kun yhtenä päivänä jopa luiskahti kompostikehikon raosta Minnin puolelle. Kauhealla kiireellä koitettiin puput toisistaan erottaa, sillä kauhea tappeluhan siellä oli meneillään. Se miten Töppönen pääsi Minnin puolelle olisi jäänyt luultavasti ikuiseksi arvoitukseksi, ellei kani olisi mennyt samaa tietä takaisin. En kyllä edelleenkään tajua, kuinka kani siitä ohuesta raosta mahtui läpi, mutta ei tuota kyllä kummoisilla järjen lahjoilla ole siunattu, kun sinne toiselle puolelle ylipäätään halusi lähteä. Samoin Töppönen tunkee koko ajan päätään Lupan puolelle, mikä sekin on erittäin itsetuhoista :-D
Luppa ja Minni vaikuttavat olevan ihan suhteellisen hyviä kavereita keskenään, mutta vielä ei olla uskallettu niitä laittaa uudestaan yhteen, sillä aiempi tappelu oli sen verran kamalan näköistä. Luppa ei aluksi tykännyt Töppösestä yhtään, mutta nykyään ei enää hyökkäile sitä kohti, joten niistäkin uskaltaa jo toivoa tulevan kavereita jonakin päivänä.
IMG_1599
IMG_1663Koska tilanne kanien kanssa on tälläinen, kaikki vinkit kanien toisiinsa totuttamisessa otetaan vastaan! Seuraavaksi voisi kokeilla kanien samaan kuljetusboxiin laittamista ja pelottavalle matkalle lähtemistä, mutta vähän tuntuu hurjalta noiden kolmen samaan pieneen tilaan laittaminen.. 
Toivottavasti piditte näistä vauhdikkaista kuvista ja vielä vauhdikkaammasta tekstistä, mikä on nyt poikkeuksellisen sekavaa. Kohta pitäisikin taas jo lähteä poikaystävän ja näiden kolmen kanin luokse, joten seuraavaan postaukseen!

tiistai 29. syyskuuta 2015

Syksyisessä metsässä

IMG_1214 IMG_1298 IMG_1245 IMG_1348 IMG_1362
Käytiin ensimmäistä kertaa Vilin kanssa metsässä ulkoilemassa kauniin ruskan ja pojan kotona riiviöinnin takia. Olisi pitänyt koputtaa puuta aina puhuessani, kuinka Vili on meidän kaneista se vähiten riiviö, joka on aina ollut kiltisti. Murrosikä on kuitenkin tainnut iskeä päälle ihan kunnolla, kun kaiken kielletyn jyrsiminen, häkissä yöllä kolistelu ja vessa-astian ulkopuolelle pissaaminen on tapahtunut jo useamman kerran. Ajattelin ulkona riehumisen väsyttävän duracel-pupusta sen verran, että ei koko ajan tarvisi olla vahtimassa, mitä kiellettyä pupu parhaillaan puuhaa. Taidettin onnistua tavoitteessa, sillä kani on vetänyt sikeitä sisälle tulemisen jälkeen aika reippaasti!
Ulkona ja varsinkin metsän puolella pitäisi käydä ehdottomasti useammin nyt syksyllä, kun sinne vihdoin uskaltaa mennä eikä tarvitse pelätä käärmeiden lymyilevän jokaisen mustikan varvun alla. Eiväthän ne vielä nukkumaan ole menneet, mutta vähemmän liikkuvat kuin lämpiminä kesäpäivinä. Tuntuu myös niin hyvältä nähdä kani ulkona sille luontaisessa ympäristössä tekemässä sille luontaisia asioita ja selvästi nauttivan siitä. Vilin valkoinen iso häntä vain vilkkui menemään kasvien seassa, jos ei oltu jo  ehditty pysähtymään maistamaan jotain luonnon tarjoamaa herkkua. 
Harmi ettei Luppaa ja Minniä pysty viemään ulos samalla tavalla. Ne kaksi kun eivät viihdy sylissä tai paikallaan niin kauaa, että saisi edes valjaat päälle. Ulkona niitä ei saisi tarvittaessa nostettua syliin tai siirrettyä, joten kanien liikkumisen kontrollointi olisi melkein mahdotonta. Ensi kesänä täytyy kuitenkin rakentaa kompostikehikoista häkki takapihalle niillekin, jotta vähän pääsevät ulkoilemaan. Pelottaa vain, että tulevat siitä yli ja vipeltävät karkuun, mitä en pidä ollenkaan mahdottomana ajatuksena kyseisten kanien kohdalla..
Tälläinen kuva painotteinen ulkoilupostaus vielä ennen niitä kolmen-kanin-kuulumisia, mitkä pitäisi kirjoitella tänne. Ja siihen postaukseen vasta paljon tekstiä tuleekin, kun joka päivä ne keksivä jotain uutta ja kirjoittamisen arvoista. Mutta hei, mitä piditte kuvista ja onko teidän puput päässyt jo lehtien sekaan ulkoilemaan ? :-)

lauantai 26. syyskuuta 2015

Vili ja marsuttimet

IMG_0297

Niin paljon olisi kaikenlaista asiaa, mitä voisin tänne tälläisen lyhyehkön tauon jälkeen kirjoittaa, mutta en haluaisi millään tunkea kaikkea yhteen ja samaan postaukseen.  Mulla oli siis ylioppilaskirjoitukset hoidettavana, jonka takia ei musta (tai siis eläimistä) tämänkään blogin puolella ole mitään kuulunut. Kirjoitin nyt syksyllä kemian ja biologian, josta sainkin jo alustavan tuloksen. Neljäkymmentä pistettä oli opettaja laskenut mun saavan, mihin olen todella tyytyväinen sillä toiseksi parhaaseen arvosanaan pitäisi tuon pistemäärän tänäkin vuonna riittä.
Jos jaan postaukset kuulumisista niin, että kirjoittelen tällä kertaa mitä eläimille mun kotikotona kuuluu ja sitten ensi kerralla, mitä kuuluu kaneille täällä poikaystävän luonna. Kotonahan asustaa siis eläimistä Vili ja marsut. Tilasin itseasiassa kaikille kolmelle uuden häkin zooplussasta viikko sitten. Uusi häkki on kaksikerroksinen puinen ulkohäkki, joka me laitettiin olohuoneeseen, missä toimii myös hyvin. Marsut muuttivat alakertaan asumaan, johon vanhan häkin pohjalaatikko sopi juuri eikä melkein, ja Vili sai yläkerran itselleen. Aiempi häkki oli ollut kaksikerroksinen, perinteinen pohjalaatikko-ja-kalterit-häkki, niin onhan tuo nykyinen paljon edeltäjäänsä hienompi. Vanhemmat epäilivät ensin tuleeko häkki toimimaan, eli onnistuuko siivoaminen ja kulkeeko Vili yläkertaan vessaansa käyttämään, mutta hyvin on häkki toiminut !
Vili saa olla aina, kun yhtään ketään vain on kotona, olla vapaana olohuoneessa ja parvekkeellekin sitä päästetään juoksemaan, kun niin kamalasti siellä tykkää rallia vetää. Pupu on luonteeltaan ihan kamalan seurallinen ja juoksee lähes aina vastaan, kun olohuoneeseen kävelet. Osaa myös nimensä, joten on helppo huutaa parvekkeelta sisälle illalla, kun alkaa olla liian kylmä. Olohuoneen matolla on tietty paikka, johon Vili jokaisena iltana käy makuulle seuraksi, kun me ihmiset katsotaan telkkaria. Pupuhan on juuri murrosiässä, mutta vielä ei ainakaan mitään merkkailuja ole aloittanut. Tai no, kyllähän Vili oli kuulemma eilen illalla ja tänään aamulla pissannut sohvalle. Ja viikko sitten söi meidän telkkarin ja dvd:n johdon niin, ettei kumpikaan hetkeen toiminut. Joka päivä tämä jäniseläin myös varovasti puraisee jotakin; loikkii luokse ja tervehtii nappaamalla hampaillaan varpaista, jaloista tai käsivarresta. MUTTA silti se on kaikista meidän neljästä (ainiin, olenkin unohtanut siitä yhdestä kertoa..) kanista vähiten riiviö ! Viihtyy sylissä, helppo käsitellä, seurallinen ja vaatimattoman helppohoitoinen, kun osaa vessaansa käyttää eikä tuhoa aivan kaikkea nenän eteen sattuvaa. 
Vili on luonteeltaan ja ulkonäöltään niin mahtava kani, että mä ehdottomasti haluaisin teettää sille poikasia jossain vaiheessa, jos tämä kani jonkin järkeviin kasvatussuunnitelmiin sopisi. Itseäni kiinnostaisi jänisristeytysten kasvattaminen, samoin kuin pörröisten luppakorvienkin, mutta se ei ole vielä aivan mahdollista eikä ajankohtaista. Omassa kodissa sitten. Yhden Vilin jälkeläisen kuitenkin haluan itselleni saada, sillä tossa kanissa on vain kaikki kohdallaan. Täydellinen kani siis muita kolmea yhtään väheksymättä<3
Marsut pääsi pitkästä aikaa taikakuutiohäkkiin juoksentelemaan ja yllätyin, kuin ne kolme vuotta vanhoinakin jaksoivat vielä rallittaa ympäriinsä. Choco otti sille ominaisia "härkäpyllyloikkia" ja pysyi juuri ja juuri pystyssä innostuessaan. Lili otti vähän rauhallisemmin, mutta tyytyväisenä pulputti ympäriinsä nenä maassa ja korkealla ilmassa herkkujen toivossa. Marsujen kanssa aika on mennyt kamalan nopeasti ja jotenkin tuli aivan yllätyksenä, että kaksikko tosiaan täytti jo kolme vuotta kesällä. Toivottavasti aikaa olisi vielä jäjellä, vaikka vanhuuden merkkejä pienistä alkaa jo huomaamaankin. 
Näistä kolmesta ei tälläkertaa taida olla enää ihmeellisempää kerrottavaa, joten palaan pian postailemaan noista toisen asunnon otuksista. Lupan ja Minnin mukaan onkin jo kesällä tullut kolmas pupu, josta en ole tainnut mitään täällä vielä kertoa.  Siitäkin lisää seuraavssa postauksessa, nyt kun olisi ihan hyvä aika mennä nukkumaankin !

perjantai 7. elokuuta 2015

Kauhukaksikko

IMG_0385 kopio
Nämä kaksi ovat kaniperheemme ehdottomat riiviöt, Luppa yksinäänsäkin, Minni kaverinsa kannustamana. Luppa on aina tuhonnut kaiken mihin on käsiksi päässyt ja kaikkeenhan se on päässyt, kun on tarpeeksi yrittänyt. Kani nimittäin loikkaa ketterästi korkeallekin pöydälle, kurkottaa pitkällekin hyllyllä ja on oppinut avaamaan ovet, joita ei ole työnnetty kiinni asti. Kaksikko on ollut muutaman päivän samassa talossa, jossa myös Vili on ja Luppa on jo aiheuttanut pieniä kauhunhetkiä karkaamalla huoneestaan sekä juoksemalla sekunneissa Vilin luo aloittamaan tappeluita. Minni tietenkin seuraa perässä, ja komentaessaeni kaneja takaisin huoneeseensa kumpikin vetelee iloloikkia innoissaan, kun onnistuivat vähän kiusaamaan omistajaansa. 
Lupalla on myös kova karvanlähtöaika päällä, minkä vuoksi kania on täytynyt harjailla useasti päivässä. Ei se harjaaminen kuitenkaan tunnu hirveästi tehoavan, kun karvaa tahtoisi lähteä aivan loputtomiin. Suolitukoksen pelko on ollut suuri ja olen harkinnut furminatorin ostoa, mutta se on niin kamalan kallis etten vielä ole raaskinut. Pieni hinta kuitenkin kanin hengestä, jos sillä suolitukoksen pystyy välttämään. No, toivottavasti vältetään muutenkin !
Päivittelin tänne blogiin nuo "marsut" ja "kanit" sivut, joten nyt sieltä löytyy pitkät tarinat sekä kuvat kaikista elämäni rakkaista otuksista - näistä riiviöistäkin. Vaikka Luppa ja Minni välillä ovatkin kamalia riiviöitä, jotka saavat mulle aikaan harmaita hiuksia jo näin nuorena, ovat ne aivan korvaamattoman rakkaita pupuja <3 Näiden kahden laumaan olisi kyllä kiva saada kolmanneksi joku rauhallisempi yksilö...

torstai 30. heinäkuuta 2015

Bunny box

Tykkäisin todella paljon ostella alituisesti lemmikeille kaikenlaista tavaraa, herkkuja ja leluja. Suomalaisten lemmikkikauppojen tarjonta on kuitenkin välillä vähän mitä on, vaikka ihan hyviäkin juttuja löytyy, mutta samaten kaikkea ihan turhan kallista ja ei hyvää / terveellistä. Yleensä ei siis tule kauheasti osteltua mitään ja yleensä ne on vanhemmat ketkä kantavat kotiin marsuille herkkutikkuja (en tykkää, herkkutikut lihottaa :-D). 
Tilasin muutamia viikkoja sitten kaneille ja "muille" jyrsijöille bunny boxin nähtyäni sellaisen yhden marsuaiheisen kanavan youtube videossa. Kyseessä on siis kerran kuukaudessa kotiin tuleva laatikko täynnä luonnollisia herkkuja ja leluja pääasiassa kaneille, mutta sopivat yhtä hyvin myös kaikille jyrsijöille. Niinkuin sanoin, kaiken mitä bunny box pitää sisällään, pitäisi olla luonnollista ja hyvää lemmikeille, mikä on tietenkin vain hyvä juttu. Laatiko pitää sisällään suhteellisen paljon tavaraa ja idea onkin, että laatikko tulee halvemmaksi, kuin että ostaisit jokaisen jutun kaupasta erikseen. 
Untitled Untitled
Tältä laatikko näyttää ulkoapäin ja heti avaamisen jälkeen. Jopa laatikko itsessään on tarkoitettu leluksi eläimille ja sen kylkiin on piirretty mm. porkkanoita, joita voisi leikata irti ja tarjota jyrsittäväksi. Luppa kuitenkin myös syö pahvia eikä vain jyrsi, joten meillä jäi laatikko käyttämättä..
Sisältö oli kuitenkin enemmäin kuin tervetullutta ja mukana tulleet jutut näyttivät tältä:
Untitled
Untitled
Neljä pussia herkkuja, kuivattuja kasveja ja "keksejä". Ginko plus on ollut kanien ehdoton suosikki keksien lisäksi, mutta kahden muunkin pussin sisältö on maistunut. Marsut eivät ole vielä päässeet näitä mitään maistamaan, mutta veikkaan niiden pitävän kaikesta - niinkuin yleensäkin !
Untitled
Heinäkuun paketin lelut näyttivät tältä. Pussissa ollut ripustettava herkkulelujuttu, jossa oli herkkutikkujen tapaisia paloja ja puinen pallo, tuhottiin samantien Minnin ja Lupan toimesta. Kelpasi siis erittäin hyvin ja Minni raahasi loput paloista sängyn alle piiloon, kun olivat saaneet kiskottua ensin koko homman häkistä irti. Minni tykkäsi erityisesti puisesta pallosta ja leikki sillä illalla, mutta aamulla pallo olikin jo kadonnut eikä sitä ole sen kummemmin näkynyt. 
Paloista kasattava porkkana ei ole ollut niin suosittu, vaikka kivan näköinen onkin. Nuo toiset jyrsimälelut taas mitä tuli kaksin kappalein, on kelvannut sekä Lupalle, että Minnille, mutta myös Vilille jyrsittäväksi. Niitä on heitelty, merkkailtu ja jyrsitty, joten onnistunut lelu sanoisin :-)
Untitled
Kanit tykkäsivät koko boxista sen verran, että olivat vielä koko seuraavan yönkin aivan sekaisin, ottivat iloloikkia ja rallittivat pitkin huonetta niin, että en tainnut sinä kyseisenä yönä kamalasti nukkua. Onneksi se ei haitannut, sillä yöuniakin paremmalle tuulelle saa iloiset ja onnelliset kanit <3
Ostin bunny boxin kolmeksi kuukaudeksi, eli vielä kaksi pakettia on tulossa ja sen jälkeen katsotaan tilataanko lisää. Kolmesta paketista ehtii kertyä kyllä sen verran herkkuja, joita annan kaneille ja muille aina hirveän maltillisesti, että enempää tuskin tarvitaan. Jännittävää nähdä mitä seuraava paketti tuo mukanaan ! 
Taisi muuten olla ensimmäinen kuva Minnistä tuo ylempi. Hermu on sellainen vipeltäjä, ettei siitä paljon parempia kuvia voikaan saada :-D Anteeksi myös kännykkäkuvista, mutta sillä nyt oli helpoin tälläiset kuvat ottaa. Mulla loppuu huomenna vihdoin kesätyöt ja alkaa kahden viikon mittainen loma. Saa nähdä mitä sinä aikana keksin näiden otuksien kanssa puuhailla (ainakin kynsienleikkuupäivä pitäisi pitää..) !

Bunnyboxin voi siis tilata osoitteesta www. getbunnybox.com 

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Vili -pupu

Seuraavaksi mun oli tarkoitus tulla kertomaan tästä perheen uusimmasta tulokkaasta tänne ja näin kipeänä sairaslomaa töistä viettäen tähän onneksi on aikaakin. Viimeisin meille muuttanut karvaotus on siis tämä yllätyspupu Vili, jonka hankintaa ei oltu mitenkään suunniteltu. Se löytyi kotieläinpihalta tyttöpupujen seasta ja oltiin viemässä toiseen häkkiin asumaan, missä kohtaa päätin napata pupun kotiin mukaan parempiin oloihin asumaan :-)
vili_pieni
Olen nähnyt Vilin ensimmäistä kertaa ihan parin päivän ikäisenä pienenä pupun alkuna maaliskuun vaihteessa, joten ikää kanilla on vajaa viisi kuukautta. Vili on risteytyskani, jonka emä on (tietääkseni) rodultaan venäläinen ja isä risteytys, joka näyttää aivan rusakolta. Alkuun muistan Vilin olleen hyvin arka, mutta aitauksessa asuminen, jossa lapset ovat saaneet käydä kaneja ruokkimassa ja silittämässä, on ilmeisesti tuottanut tulosta. Nykyään kun ei arista ihmistä ollenkaan, vaan on hyvin seurallinen ja helppo käsitellä. 
IMG_0089
Vili on tosiaan ihan todella seurallinen pupu, joka koko ajan kiipeilee sylissä ja pyörii ympärillä. Kani on luonteeltaan myös rauhallisempi kuin esimerkiksi Luppa ja Minni, mutta kyllä tämänkin näkee ottavan iloloikkia ja vetävän rallia parvekkeella. Suureksi onneksi Vili oppi samantien myös sisäsiistiksi ja nyt vain toivon, että murrosikä ei tuo tullessaan samanlaista käyttäytymistä kuin Lupan kohdalla, jotta kania ei tarvitsisi leikata. Haaveilen siis siitä, että jonain päivänä voisin teettää tälle kanille poikaset, sillä ulkonäöltään tämä kani on musta aivan upea :-)
IMG_0033 IMG_0040
Äsken nukuttiin Vilin kanssa vierekkäin tuolla parvekkeen matolla - mä menin sinne makoilemaan ja ei kauaa kestänyt kunnes kani kierähti kyljelleen viereen ja sulki silmät. Pöpön menehdyttyä oon kaivannut kania, jonka kanssa tuntuu saavan suhteen aikaan. Että sen lisäksi, kun itse kiinnyt kaniin, myös kani kiintyisi suhun. Pöpön kanssa sellainen tuntui olevan, mutta Luppa ja Minni ovat sen verran villejä, että eivät ne malta rauhoittua hetkeksikään paikallaan seurustelemaan ihmisen kanssa :-D Eikä se tee niistä yhtään vähemmän rakkaita - ne eivät vain välitä ihmisestä ympärillään niin paljon (paitsi ruoka-aikaan). Vili on kuitenkin luonteeltaan ihan erilainen, seurallinen ja sen verran rauhallisempi, että jaksaa puuhata ihmistenkin kanssa. 

Toivottavasti joku ymmärsi mitä hain takaa, ymmärsikö ? Mutta sellainen pieni esittely Vilistä ja vähän ajatuksia. Haluaisin muuttaa blogin ulkoasua ja päivittää sivupalkit ja muut ajantasalle, mutta blogin muokkaamisessa tulee aina ongelmia vastaan, joten en tiedä että riittääkö energia nyt siihen. Sellaista kysyisin vielä, että toimiiko blogin ulkoasu teillä ja näyttääkö hyvältä ? Entä millaisia postauksia toivoisitte näkevänne täällä ? :-)